Blogi

Huutojen äänet kaikuvat kivisillä kaduilla. Sotilaiden vihaiset komennot häätävät väkijoukkoja kauemmaksi. Mitä kummaa tuolla tapahtuu, Simon ajattelee? Hän jättää kuokkansa seinän vierustalle ja kiirehtii katsomaan. Näky, joka hänen silmiinsä aukeaa, ei ole kaunis. Joku mies on kadulla polvillaan. Hänen kasvonsa ovat veren tahrimat ja selkä on lähes muodoton. Mies on pudonnut polvilleen ilmeisesti harteillaan olevan

Meneillään olevan Se löytyi- kampanjan (ks. www.seloytyi.fi)  vuoksi olen pohtinut löytämistä. Tärkein löytö  itselleni on ainakin ilmiselvä. Se on: Jeesus henkilökohtaisena pelastajana. Mutta mikä on toiseksi tärkein löytö? En tiedä onko tuohon yhtä oikeaa vastausta, mutta juuri nyt olen sitä mieltä,  että se on tasapaino. Tasapaino siihen, miten näen itseni ja kaikki ihmiset suhteessa Jumalaan.

Elämme aikaa, jolloin ihmisiä saapuu Suomeen paeten sotaa. Monetsuomalaiset ovat lähteneet auttamaan lahjoittamalla sänkyjä, vaatteita,ruokarahaa ja muuta elämiseen tarvittavia asioita. Tämä on osoitusvälittämisestä.Samaan aikaan Suomessa nuoret elävät elämänsä epävarmanatulevaisuudestaan. Olen huomannut, että kotimme, kukkaromme jasydämemme avautuu sotaa pakenevia ihmisiä kohtaan. Tämä on oikein.Upeaa suomalaiset. Voisimmeko osoittaa välittämistä myös omia nuoriakohtaan? Mitä siihen tarvitsemme?”Mitä sinulle kuuluu?”

Meillä täällä aavikolla on ollut hieno talvi. Sää on ollut kuin unelma; lämpötilat kahdenkymmenen molemmin puolin ja vain pieni sadejakso joulun tienoilla. Ilmastointilaitteet ovat olleet vaiti ja ovet auki ulkomaailmaan. Grilli on kuumentunut useampana iltana ja olemme viettäneet aikaa pienessä puutarhassamme. Lapualaasittain se on teepussin kokoinen, mutta meille sitäkin tärkeämpi keskellä miljoonakaupungin melskettä. Asuinalueellemme on