Seurakunta

Tänään Lapuan Helluntaiseurakunta on  noin 300 jäsenen kristillinen yhteisö, jolla on hyvä toimitilat keskellä kaupunkia. Haluammekin olla koti, keskellä kaupunkia, jonka valo loistaa myös kauas monipuolisen lähetystyön muodossa.  Jeesus Kristus on seurakuntamme keskipiste  – kun hän saa vaikuttaa jokaisen jäsenemme elämässä – valo laajenee! Seurakuntaamme kuuluvat henkilöt tunnustavat henkilökohtaisen uskonsa Jeesukseen Kristukseen ja ovat uskoontulonsa jälkeen ottaneet kasteen.

Seurakuntaan johtaa pastoritiimin luotsaama johtoryhmä (raamatullisella termillä vanhimmisto). Erilaisissa toimintamuodoissa palvelee kymmeniä vapaaehtoisia niin toimintamuotojen yhdyshenkilöinä kuin erilaisissa muissakin vapaaehtoistehtävissä. Palkattuja henkilöitä on tällä hetkellä 5.

Seurakunnan perustehtävänä on kertoa hyvää uutista Jeesuksesta ja Jumalan tarjoamasta todellisesta elämästä.  Teemme työtä Lapuan kaupungin alueella.  Työmme painopisteenä on erityisesti lapset, nuoret ja perheet.

Seurakuntamme kaikki tilaisuudet ovat jokaiselle avoimia ja maksuttomia (leiritoiminnassa on yleensä leirimaksu).

Lapuan Helluntaiseurakunta on itsenäinen, mutta se on verkostoitunut maamme eri helluntaiseurakuntien kanssa osallistuen helluntaiherätyksen yhteiseen työhön mm. lähetysjärjestö Fida internationalin, Raamattu- ja koulutuskeskus Iso Kirjan (Keuruu), kustannustalo Aikamedian sekä medialähetysjärjestö Avainmedian kanssa.

Seurakuntamme virallinen nimi on Lapuan Helluntaiseurakuntayhdistys ry.

Tervetuloa mukaan!

Historia

Helluntaiseurakunta vuosikymmenien saatossa Lapualla

Helluntaisanoma tuli Suomeen norjalaisen T.B. Barratin vieraillessa maassamme vuonna 1911.
Lapualle helluntalaisuus tuli melko nopeasti. Siihen vaikutti voimakkaasti kätilö Jenny Harden. Hän muutti paikkakunnalle v. 1930 Helsingistä, jossa hän oli tullut uskoon jo aikaisemmin. Lapualla alettiin pitää kokoussarjoja, joissa puhujina olivat Veikko ja Kusti Lähde sekä Eino Manninen. Vuonna 1932 tuli uskoon kätilö Hardenin työtoveri Anja Lahdensuo. Heidän omistama synnytyslaitos olikin sen jälkeen helluntalaisten kokoontumispaikkana. Suurempia kokouksia oli seurahuoneen yläsalissa.

Seurakunnan perustaminen
Lapuan Betania-seurakunta perustettiin 3.7.1935 synnytyslaitoksen naapurissa Peltosen talossa vaasalaisen saarnaja Oskar Tillanderin johdolla. Perustavassa kokouksessa olivat mukana Helge Hirvelä, Elias Koskinen, Maija Linjamäki, Martta Kotiaho, Helvi Sarell, Rauha Marttala, Sulo Marttala, Kerttu Virtanen, Maija Koivumäki, Matti Tynjälä, Edla Tynjälä, Fanny Paasi ja Eeva Latvasalo. Seurakunta vuokrasi kaksi huonetta samasta talosta ensimmäiseksi rukoushuoneeksi. Sitten kokoontumispaikaksi vuokrattiin Alasaaren pihatupa. Toiminnan kasvaessa myöhemmin rukoushuoneeksi hankittiin entinen elokuvateatteri Uusikuu.

Oma rukoushuone
Ensimmäinen uusi rukoushuone rakennettin saarnaaja Niilo Yli-Vainion johdolla Patruunatehtaan lähelle ja sen vihkiäisiä vietettiin 17.12.1950. Samana vuonna saatiin liittää seurakuntaan 45 uutta jäsentä. Rukoushuonetta laajennettiin v. 1974.

Hautausmaa ostettiin yhdessä Lapuan vapaakirkon kanssa v. 1952. Lähetystyö aloitettiin v. 1958. Lähetystyö on lisääntynyt voimakkaasti 2000-luvulla ja useita omia seurakunnan jäseniä on lähtenyt lähetystyöntekijöiksi. Ystävyyskaupunkimme Venäjällä on Tambov. Saarnaaja Matti Rajamäki muistelee 1950-lukua voimakkaana herätyksen aikana. Sunnuntai-illan kokoukset välitettiin kovaäänisten välityksellä rukoushuoneemme ympäristöön. Tapio Nousiaisen kokoussarjassa nuorisoseuralla vuonna 1959 kaatui jo ihmisiä Pyhän Hengen vaikutuksesta. Seurakunnan viikko-ohjelmassa oli kokouksia lähes joka päivälle. Tiistaina oli rukouskokous, keskiviikkona oli aina Oravankylässä kokous, torstaina rukoushuoneella ja perjantaina Haapakoskella kotikokous. Sunnuntaina oli normaalit kaksi kokousta.

Nuorisotoiminta
1960-1970 luvuilla seurakunnassa alkoi voimakkaampi lapsi ja nuorisotyö. Perinteisten pyhäkoulujen lisäksi alkoivat tyttö ja poikakerhot. Ensimmäinen kesäleiri pidettiin vuonna 1971 saarnaaja Matti Takalan johdolla. Suuren suosion saavutti myös alle kouluikäisille tarkoitettu tenavakerho. Teetupa työllä haluttiin saavuttaa kadun nuoria. Vuonna 2009 nuorisokahvila Balanssi tuli seurakunnan hoidettavaksi. Apuna siinä ovat eri seurakunnat ja järjestöt. Nuoret aikuiset ovat tuoneet myös piristävän värin voimakkaalla toiminnallaan seurakunnassa. Paikallisradioissa ovat omat ohjelmat. Toivon tiistai-tilaisuudella lähestytään alkoholisti ongelmaisia. Seurakuntakuoro toiminta on elpynyt ja siinä on 30-40 innokasta laulajaa ja soittajaa. Erilaiset rukoustilaisuudet ovat lisääntyneet viikko-ohjelmassa.

Uusi rukoushuone
Vuonna 1977 alkanut Niilo Yli-Vainion kautta tullut herätysaalto kaksinkertaisti seurakunnan jäsenmäärän. Tarvittiin uusi rukoushuone ja kökkätyönä rakennettu toimintakeskus vihittiin tammikuussa 1988. Se sijaitsee ydinkeskustassa, asemakadulla. Pääsaliin mahtuu 350 kuulijaa. Sen kellarikerroksessa toimii lähetyksen kirpputori

Perinteisten kesäjuhlien lisäksi on viime vuosina pikkuteltta jälleen kiertänyt sivukyliä. Samoin ensimmäisen kerran vuonna 2009 pidettiin Hengellisen Musiikin Festivaalit Vanhassa Paukussa. Perinne jatkuu myös tänä kesänä. Seurakunnassa on jäseniä tällä hetkellä noin 300.

Heikki Tervasmäki

Helluntaiherätys on levinnyt lähes kaikkialle maailmaan. Ihmisiä vetää puoleensa erityisesti herätyksen elämyksellisyys sekä seurakuntien yhteisöllisyys, tasa-arvoisuus ja kansainvälisyys. Monet ihmiset eivät tyydy pelkkään oppiin, vaan he kaipaavat kokemusta Jumalan konkreettisesta kosketuksesta. Sitä he saavat Pyhän Hengen kasteessa ja toiminnassa.

Helluntailiikkeeseen kuuluu monenlaisia kirkkokuntia ja yhteisöjä. Yhdysvalloissa vuonna 1914 perustettu Assemblies of God on kansainvälisesti merkittävin helluntailiike. World Assemblies of God Fellowship on maailman suurin helluntaijärjestö, johon kuuluu yli 300 000 seurakuntaa yli 200 maasta. Se on neljänneksi suurin kristittyjen yhteisö koko maailmassa ja siinä on jäseniä on yli 61 miljoonaa. Eteläkorealainen helluntaiseurakunta Yoido Full Gospel Church on maailman suurin seurakunta. Sunnuntain jumalanpalveluksissa käy yli 800 000. Perinteisiä helluntailaisia arvioidaan olevan yli 100 miljoonaa.

Helluntailaisilla on maailmanlaajuisia yhteisiä järjestöjä, jota pyrkivät koordinoimaan ja tehostamaan kansainvälistä kanssakäymistä ja yhteistyötä. Lasten ja nuorten työhön panostetaan paljon. Lähetys- ja kehitysyhteistyö on laajaa ja voimakasta.

Karismaattisiin yhteisöihin kuuluu noin 200 miljoonaa ihmistä. Uuskarismaattisiksi kutsutaan yhteisöjä, jotka eivät kuulu perinteisiin helluntailaisiin tai karismaattisiin yhteisöihin. Heitä on yli 300 miljoonaa.

Vuoden 2009 uskontotilaston mukaan helluntailaisiin, karismaattisiin ja uuskarismaattisiin yhteisöihin arvioidaan kuuluvan yli 600 miljoonaa. Kyseessä on kristittyjen toiseksi suurin ryhmä maailmassa ja se kasvaa nopeimmin. Vain roomalaiskatolisia on enemmän. Helluntailaisten, karismaattisten ja uuskarismaattisten yhteisöjen suurimmat kannattajakunnat ovat Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Aasiassa. Erityisesti köyhät ihmiset ovat hyvin vastaanottavaisia helluntaisanomalle Jeesuksen pelastavasta armosta ja Pyhän Hengen voimasta, jotka kuuluvat kaikille ihmisille.

Helluntaiherätyksessä uskotaan, että myös nykyään Jumala kastaa Pyhällä Hengellä ja että armolahjat toimivat niin kuin Raamatussa Apostolien tekojen -kirjassa kerrotaan tapahtuneen alkuaikoina.

1900-luvun alussa oli eri puolilla maailmaa uskovia, jotka rukoilivat Jumalalta Pyhän Hengen kastetta. Sitä saatiin kokea muun muassa Intiassa ja Armeniassa. Vuonna 1901 Charles F. Parhamin raamattukoulussa Kansasin Topekassa Yhdysvalloissa koettiin Hengellä täyttymisiä ja kielillä puhumisia. Vuonna 1906 Los Angelesissa Azusa-kadulla nuoret ja vanhat, naiset ja miehet, valkoiset ja mustat alkoivat täyttyä Pyhällä Hengellä. Monet puhuivat kielillä, jotkut profetoivat sekä esiintyi muita karismaattisia ilmiöitä. Sairaiden puolesta rukoiltiin ja moni parantui. Uutiset näistä tapahtumista levisivät nopeasti ympäri maailmaa lehdistön välityksellä. Monet matkustivat paikan päälle, täyttyivät itse Pyhällä Hengellä ja veivät herätyksen kotiseuduillensa. Näin syntyi helluntaiherätys ja se levisi nopeasti ja voimakkaasti kaikkialle maailmaan.

Helluntaiherätyksellä ei ole perustajaa. Alusta alkaen se oli kansanherätys, johon mukaan tuli ihmisiä eri yhteiskuntakerroksista ja kansallisuuksista.

Perinteisissä kirkoissa ja seurakunnissa suhtauduttiin näihin karismaattisiin ilmiöihin yleensä kielteisesti. Pyhän Hengen kasteen saaneet joutuivat useimmiten jättämään kirkkonsa ja muodostamaan omia kirkkoja ja seurakuntia. Mitään maailmanlaajuista yhtenäistä helluntaikirkkoa ei syntynyt.

1900-luvun puolivälin jälkeen monissa perinteisissä kirkoissa tapahtui avautumista karismaattisiin ilmiöihin nähden. Näin syntyi karismaattisia yhteisöjä kirkkojen sisälle ja ulkopuolelle. Puhutaan Pyhän Hengen toisesta aallosta. 1980- ja 1990-luvuilla alkoi kolmas aalto, jolloin syntyi paljon uuskarismaattisia seurakuntia edellä mainittujen yhteisöjen lisäksi.

Helluntailaisten, karismaattisten ja uuskarismaattisten määrä kasvoi pienestä alusta 600 miljoonaan runsaan 100 vuoden aikana. Ihan uskomaton menestystarina kirkkohistoriassa!

Karismaattisia ilmiöitä esiintyi Suomessa jo 1700- ja 1800-luvuilla heränneiden ja lestadiolaisten parissa muun muassa kielillä puhumisen muodossa. Uutisia vuonna 1906 alkaneista Pyhällä Hengellä täyttymisistä Azusa-kadulla Yhdysvalloissa levisi myös Suomeen. Toimittaja Pekka Brofelt kirjoitti paljon näistä tapahtumista Kotimaa-lehdessä ja perustamassaan Toivon Tähti-lehdessä. Eri piireihin kuuluneet uskovat alkoivat kokoontua yhteen ja rukoilla Pyhän Hengen kastetta. Helluntaiherätys tuli Suomeen jo vuonna 1908 Ruotsista käsin Pohjanmaalle ruotsinkielisten keskuuteen. Norjalainen metodistipastori T.B. Barratt oli vieraillut vuonna 1906 Yhdysvalloissa ja täyttynyt siellä Pyhällä Hengellä. Hän oli tuonut helluntaiherätyksen Eurooppaan. Hänelle lähetettiin useita pyyntöjä tulla Suomeen. Hän vieraili useita kertoja maassamme, ensimmäisen kerran vuonna 1911. Monet täyttyivät Pyhällä Hengellä ja puhuivat kielillä.

Tämän uuden siunauksen kokeneet joutuivat jättämään hengelliset kotinsa ja muodostamaan helluntaiseurakuntia. Ensimmäinen perustettiin vuonna 1915 Helsinkiin. Vähitellen seurakuntia syntyi muuallekin. 1930-luku ja 1940-luvun alku olivat voimakkaan kasvun aikaa.

Nyt Suomessa on noin 250 seurakuntaa ja niissä on noin 47 000 jäsentä. Helluntailaiset ovat Suomessa kolmanneksi suurin uskonnollinen yhteisö.

Seurakuntia johtavat vanhimmat ja työntekijät. Seurakunnat ovat itsenäisiä, mutta niillä on paljon yhteistä toimintaa ja keskinäistä yhteyttä. Seurakuntien työntekijät ja vanhimmat kokoontuvat vuosittain yhteen keskustelemaan herätysliikkeen yhteisistä asioista. Fida International on Suomen suurin lähetys- ja kehitysyhteistyöjärjestö, jolla noin 360 lähetystyöntekijää 59 eri maassa. Suomen valtio tukee lukuisia kehitysyhteistyöhankkeita Fidan kautta monissa eri maissa. Iso Kirja -opistossa Keuruulla on paljon opiskelijoita eri linjoilla.

Helluntaiseurakunnan jäseniltä ei peritä mitään maksuja. Kaikki toiminta perustuu vapaaehtoisiin lahjoituksiin. Helluntaiseurakunnilla on voimakas lapsi- ja nuorisotyö.

Niilo Yli-Vainio oli yksi tunnetuimpia helluntaiherästyksen saarnaajia ja todellinen Jumalan mies. Vaiheita hänen elämästään on koonnut Heikki Tervasmäki.

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/yli-vainio_kaatoi_ja_paransi_15446.html#media=15451

Jumalan Voima tuli ja kaatoi
Lapualta vuonna 1977  alkanut saarnaaja Niilo Yli-Vainion toiminta synnytti uuden vaiheen Suomen kristillisessä kentässä. Se kosketti lähes joka kirkkokuntaa. Vuosikymmeniä jatkunut seesteisyyden aika oli ohitse. Vihdoinkin Suomessa oli hengen mies, josta kirjoitettiin runsaasti eri lehdissä. Hän kuului myös radiossa ja näkyi televisiossa.

Yli-Vainion kokouksia leimasivat erikoisuuksina ihmisten kaatuminen, sairaiden puolesta rukoileminen ja ihmisten halu tulla uskoon.
”Uusi lapuanliike on syntynyt”, kirjoitti Ilta-Sanomat Yli-Vainiota käsitelleessä jutussaan. Mihin vain hän meni salit täyttyivät kuulijoista.

Pääpaikkana toimi Lapuan urheiluhalli, jonne joka tiistai kokoontui 500 – 2000 kuulijaa. Yli-Vainion puheet helvetin tulesta olivat muuttuneet rakkauden julistamiseksi, haluksi voittaa ihmisiä enemmän ja enemmän Jumalalle.

Hengellinen maanvyöry
Kaatumisilmiöt Lapualla uusi elämä voittaa teemalla pidetyissä kokouksissa kesäkuussa vuonna 1977 aloittivat lopullisesti hengellisen maanvyöryn

Itse olin siinä ensimmäisessä kokouksessa, jossa ihmisiä kaatui. Tunnelma oli todella merkillinen. Koskaan ennemmin en ollut sellaista nähnyt. Niilo ojensi vain kätensä ja isot miehet, naiset, vanhukset ja lapset kaatuivat maahan. Silloin puhuttiin, että keikahti kuin pumpuliin, niin pehmeää se oli. Kaatumisilmiötä tutkittiin paljon, eikä sille löydetty muuta selitystä kuin Jumalan Voiman ilmestyminen.

Puhujamatkalla Yhdysvalloissa Yli-Vainiosta tehtiin ilmoitus poliisille. Salaisen palvelun miehiä tutki kokouksissa mahdollista laittomuutta. Mitään sellaista ei löytynyt.

Piispa ja Niilo kohtaavat
Epäilemättä kiinnostavimpia tapahtumia oli piispa Yrjö Sariolan ja Niilo Yli-Vainion kohtaaminen yhteiskristillisessä illassa 28.9.1979 Lapuan urheiluhallissa.

Muistan kuinka hiki virtasi kuumassa salissa. Kaikki kuulijat eivät olleet mahtuneet sisälle. Itse seurasin tilannetta puhujalavalta, kuorosta. Paikalle oli uskaltautunut ihmisiä lähes kaikista herätysliikkeistä. Tunnelma oli jännittynyt. Repisikö ilta auki jälleen kaikki oppiriidat ja erot vai yhdistäisikö se uskovia?

Piispa Sariola aloitti puheensa ehkä pahimmalla tavalla. Hän selitti luterilaisen lapsikasteopin. Jännitys kohosi. Miten seuraavana puhuva babtistisaarnaaja Olavi Eskola reagoisi? Koska babtisti nimikin merkitsee kastajaa, hänen puheensa käsitteli uskovien kastetta hyvin voimakkaasti. Oli heitetty kaksi eriävää oppinäkemystä. Tunnelma kiristyi. Miten Yli-Vainio suhtautuisi tilanteeseen loppupuheessaan?

Asettuisiko hän toisen puhujan puolelle toista vastaan? Jos niin kävisi, riita olisi valmis ja osa kuulijoista marssisi pihalle.

Kaikkien katseet nauliutuivat Yli-Vainioon, kun hän astui tyynesti puhujan paikalle. Aivan kuin hän olisi tullut rauhalliselta iltapäiväkävelyltä. Mutta kuulijat odottivat, kumpi kasteoppi on Yli-Vainion mielestä oikea.

Yli-Vainion ensimmäiset lauseet pudottivat pohjan kaikilta oppiriidoilta. Hän sanoi yksinkertaisesti, että hänellä on ollut viime aikoina niin kiire voittaa sieluja taivasten valtakuntaan, ettei hän ole ehtinyt kajota oppiasioihin.

Nämä lauseet putsasivat pöydän. Kuitenkin Yli-Vainio tiesi kuinka läheltä tuho liippasi. Päiväkirjassaan hän kirjoitti :” Herra otti voiton”. Näin se oli, kun päiväkirjan mukaan noin 3000 kuulijasta 40 teki uskonratkaisun ja 300 lensi maahan eli kaatui. Hän painotti aina, että ihmisen pelastuminen on tärkein asia.

Olutmarssissa Niilo jäi yksin
Yli-Vainio näki myös alkoholiongelman vievän kansan moraalin alas. Olutmarssi 13.9.1980 ei kuitenkaaan tuottanut sitä mitä Niilo odotti. Lähes 10000 ihmistä marssi senaatintorilta eduskuntatalolle. Jätettiin vetoomus keskioluen siirtämisestä pois maitokaupoista. Siinä taistelussa Niilo jäi tavallaan melko yksin. Kirkon johto ja piispat eivät lähteneet mukaan marssille. Eivätkä muidenkaan seurakuntien johtajat olleet niin näkyvästi mukana, ei edes helluntalaisten. Kaksi erikoisjunaa toi marssijoita Helsinkiin, lähinnä tavallisia ihmisiä, jotka olivat huolissaan viinan lisääntyvästä käytöstä. Nyt vuosikymmenien jälkeen voimme nähdä kuinka oikeassa Niilo oli.

Mistä Voima tuli?
Maailmakuulu saarnaaja Kathryn Kuhlman mainitsi kokoussarjassaan Jerusalemissa vuonna 1974, että samoja ihmeitä, joita hänen kokouksissaan tapahtui. (kaatuminen, parantuminen) alkaa pian tapahtua Suomessa, Norjassa, Länsi-Saksassa, Englannissa ja useissa muissa maissa. Yli-Vainio oli Jerusalemissa silloin, kun Kuhlman mainitsi tästä. Heti kun ihmeitä alkoi tapahtua Suomessa, hän muisti tämän ennustuksen.

Yli-Vainio itse piti herätyksen avaimena hellittämätöntä rukousta ja paastoamista. Pisimmillään hän paastosi 42, 38, ja 35 vuorokautta. Paastojen jälkeen hänen viitisentoista vuotta jatkunut päänsärky katosi.

Herätystä ei kuitenkaan tullut heti paastojen jälkeen. Pettymyksistä huolimatta rukoukset jatkuivat. Sairaana ja masentuneena hän lähti Australiaan joulukuussa 1976. Siellä hän sai kokea uudellen Jumalan kohtaamisen. Sen jälkeen saarnat muuttuivat tuomion julistamisesta pelastuksen ja armon julistamiseksi. Yliluonnollisia ihmeitä alkoi tapahtua. Palattuaan Suomeen Yli-Vainio oli muuttunut mies, joka oli valmis johdattamaan ihmisiä uuteen herätykseen. Hän valloitti yleisönsä puhumalla kuin parhaalle kaverilleen. Samalla hänellä oli mahtava karisma yleisöönsä. Siihen eivät muut saarnamiehet yltäneet helluntaissa, eikä muissakaan herätysliikkeissä

Niilo Yli-Vainon mottona oli, että niin kauan kun peukalo ja jäsenet liikkuvat, hän haluaa julistaa Jumalan sanaa. Toive toteutui. Saarnaaja menehtyi evankelioimismatkalla Espanjassa vuonna 1981.

Usko

1. Pyhä Raamattu on Pyhän Hengen innoituksesta syntynyt Jumalan sana ja oppimme ainoa perusta.

2. On yksi, iankaikkinen Jumala kolmessa persoonassa: Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Jumala on taivaan ja maan luoja.

3. Jeesus Kristus on Jumalan Poika, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi ihmiseksi neitsyt Mariasta ja eli synnittömän elämän opettaen ja tehden tunnustekoja. Ristinkuolemallaan Jeesus sovitti maailman synnin, nousi kuolleista ja astui ylös taivaaseen Isän oikealle puolelle.

4. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja yhteyteensä, mutta syntiinlankeemuksessa ihminen joutui eroon Jumalasta. Uskomalla Jeesukseen ihminen saa lahjaksi vanhurskauden ja uudestisyntyy Jumalan lapseksi.

5. Pyhä Henki herättää ihmisen hengellisesti, niin että hän voi ottaa vastaan Jumalan valmistaman pelastuksen, jolloin Pyhä Henki tulee häneen asumaan. Jeesus Kristus kastaa uskovan Pyhällä Hengellä, joka jakaa armolahjoja seurakunnaan rakentumiseksi niin kuin apostolien aikana. Uskova on tarkoitettu elämään Pyhän Hengen täyteydessä Hengen hedelmää kantaen.

6. Seurakunta on Kristuksen perustama ja johtama, apostolien opetukselle rakennettu uskovien yhteisö. Kaikki uskovat kaikkialla ja kaikkina aikoina kuuluvat yhteen ja yhteiseen seurakuntaan, joka näkyvällä tavalla ilmenee paikallisseurakuntana. Jeesus Kristus käski seurakuntaansa tekemään kaikista kansoista opetuslapsia, kastamaan ja opettamaan heitä. Seurakunta muodostaa hengellisen papiston, jonka tehtävänä on palvella Herraa ja osoittaa kristillistä rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan.

7. Jeesuksen asettama kaste liittyy Jumalan pelastustyöhön. Kaste toimitetaan uskovalle Jeesuksen Kristuksen käskystä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen veteen upottamalla. Kastettu liitetään paikalliseen seurakuntaan.
8. Ehtoollinen on Jeesuksen seuraajilleen asettama muisto- ja yhteysateria, jossa hän on uskon kautta itse läsnä. Ehtoollinen julistaa Jeesuksen sovitustyötä ja on osallisuutta hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa.

9. Kaikki ihmiset kokevat ruumiillisen ylösnousemuksen. Vanhurskaat nousevat elämän ylösnousemuksessa ja jumalattomat tuomion ylösnousemuksessa.

10. Jeesus Kristus tempaa lupauksensa mukaan seurakuntansa luokseen, minkä jälkeen hän tulee kuninkaana hallitsemaan koko maailmaa. Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan. Tämä on vanhurskaiden ikuinen osa.