Meillä täällä aavikolla on ollut hieno talvi. Sää on ollut kuin unelma; lämpötilat kahdenkymmenen molemmin puolin ja vain pieni sadejakso joulun tienoilla. Ilmastointilaitteet ovat olleet vaiti ja ovet auki ulkomaailmaan. Grilli on kuumentunut useampana iltana ja olemme viettäneet aikaa pienessä puutarhassamme. Lapualaasittain se on teepussin kokoinen, mutta meille sitäkin tärkeämpi keskellä miljoonakaupungin melskettä.
Asuinalueellemme on istutettu paljon puita ja viheralueita, ja täällä voi nähdä myös paljon lintuja. Mieheni latasikin kännykkäänsä sovelluksen, joka tunnistaa lintuja äänestä ja on koittanut selvittää montako lajia tästä omasta pihasta löytyy. Muutama vuosi sitten istutimme pihaan pitkän mallisen fiikuksen, jonka uumenissa on suojaisa paikka linnunpesälle, ainakin teoriassa. Joka talvi linnut koittavat tehdä sinne pesän ja saada poikaset kuoriutumaan turvallisesti, mutta usein on käynyt niin että pesä on traagisesti ryöstetty ennen kuin poikaset ovat kuoriutuneet.
Joskus voi olla niin, että meidän hengellisessä elämässämme on käynyt pesän ryöstäjä. Se voi liittyä asioihin, jotka saavat meidät vaikenemaan, lamautumaan, tai vetäytymään taka- alalle seurakunnan keskellä. Niihin saattaa liittyä häpeää epäonnistumisista tai omista tehdyistä virheistä, synnistä, tai vain elämän heitettyä meidät paikkaan, jonne emme olisi halunneet. Saatamme katsella ympärillemme, tehdä vertailua näkemäämme ja tuntea itsemme epäonnistuneeksi tai kykenemättömäksi olemaan tasavertainen muiden Jumalan omien kanssa.
Saatamme ajatella että minulla ei ole koulutusta, rahaa, mainetta, sukujuuria, tai jotain muuta riittävää siihen, että voisin tehdä jotain seurakunnan keskellä. Pesänryöstäjä haluaa kyseenalaistaa arvomme. Voipa olla niinkin, notta ”pirätämmä oikeuren olla puallustusasemis ja sitä miältä mitä moomma”. Silloinkin voi pesän ryöstäjä olla asialla, estäen sen hyvän työn jonka Jumala, meidän henkilökohtainen Luojamme haluaisi meidän elämässä tehdä.
Kuitenkin, kun katsomme Raamatun alkulehdille, luomistyön ihmeeseen, löydämme sen totuuden, että jokainen meistä on luotu Jumalan kuvaksi ja siinä samassa saanut yhtä suuren arvon Hänen edessään, ja lisäksi myös paikan Hänen pelastussuunnitelmansa toteuttamisessa. Riippumatta siitä, kuinka menestyneitä, onnistuneita, tai epäonnistuneita olemme, Hänen kuvansa pysyy meissä. Sitä ei lankeemuskaan vienyt pois. Jumala katsoo edelleen meitä, omaa kuvaansa, rakkauden täyttämin silmin.
Laitoin taannoin jääkaapin oveen, itselleni muistutukseksi Ulla Dahlenin lauseen:
”Jalokivet ovat arvokkaita olemalla jalokiviä. Ihminen on arvokas, koska hänet on luotu Luojansa kuvaksi ja siten heijastamaan Luojansa ominaisuuksia.” * Meille kaikille toivon, että löydämme itsestämme sen timantin, jonka Jumala meille on antanut, ja uskallamme toimia arvomme mukaisesti Hänen valtakuntansa hyväksi.
Anne-Mari
* Ulla Dahlen, Hoitava seurakunta, hoitava sielunhoito.
