”Ei tartte auttaa, sanoo lapualaanen, kun tervakuorman alla makas”. Tämä vanha sanonta kuvaa asenneilmapiiriä, jossa olemme kasvaneet. Itse pitää pärjätä ja apua ei kehdata pyytää. Todellisuudessa meidän ei tarvitse pärjätä yksin, sillä jokainen tarvitsee toisten apua. Lähestyvä itsenäisyyspäivä muistuttaa meitä jälleen kansamme historian vaiheista ja siitä, että hädän hetkelläkään ”veljeä ei jätetä.”
Muistan, kun eräänä jouluna kohtasin pyörän kanssa ojaan kaatuneen humalaisen. Autoin hänet autoni kyytiin, nostin pyörän peräkärrylle ja vein hänet kotiin. Siinä rivitaloasuntonsa ulko-ovea vasten yhdellä kädellä nojatessaan hän soperteli kiitoksen, nosti toisen käden tervehdykseen, terästi takeltelevaa puhettaan ja huikkaisi painokkaasti: ”Ja muista, hyvät joulut!” Minulle hänen kiitoksensa jäi lähtemättömästi mieleeni, tuoden sydämeeni todellisen joulun. Auttaminen tuo elämään syvää merkitystä, sillä siinä kumpikin saa kokea siunauksen. Autettavan tilanne helpottuu ja auttaja kokee iloa.
Tänäkin jouluna moni makaa elämässään erilaisten ”tervakuormien alla”. Kysymys kuuluukin: haluammeko auttaa? Tutkimukset kertovat, että suomalaisten arvomaailma on koventunut ja itsekkyys lisääntynyt. Olisiko mahdollista pysäyttää tämä kehitys ja kokea mielenmuutos, pyytäen siihen apua ylhäältä? Jeesuksen yksi kuuluisimmista opetuksista on kertomus laupiaasta samarialaisesta. Siinä tuntematon muukalainen pysähtyy auttamaan, maassa makaavaa väkivallan uhria, osoittaen hänelle laupeutta.
Ajatuksia eniten hätkähdyttävä totuus on se, että jokainen meistä on rikkonut Jumalaa vastaan ja tarvitsee ongelmaansa apua. Keskustelin kerran uskonasioista kiinnostuneen jo ikääntyneen lapualaismiehen kanssa ja yritin selittää, mihin sitä Jeesusta oikein tarvitaan. Kerroin yksinkertaisesti, miten synnin palkka on kuolema eli iankaikkinen ero Jumalan kirkkaudesta ja kuinka Jeesus vapaaehtoisesti otti meille kuuluvan kuolemanrangaistuksen itselleen, ja sovitti ristillä syntimme. Siihen keskustelukumppanini totesi: -En tarvitse mitään Jeesusta, sillä minä sovitan itse omat syntini. Hänen kova asenteensa kauhistutti minua, sillä itselläni ei olisi elämässäni mitään toivoa ilman Jeesusta. Kuka auttaa ihmistä, joka makaa syntikuormansa alla? Jeesus – sillä hänellä on valta antaa synnit anteeksi ja hän pysähtyy edelleen jokaisen kohdalle, joka pyytää apua.
Veli-Matti Köykkä
johtava pastori
Lapuan Hrsk
