Taakankantaja

Huutojen äänet kaikuvat kivisillä kaduilla. Sotilaiden vihaiset komennot häätävät väkijoukkoja kauemmaksi. Mitä kummaa tuolla tapahtuu, Simon ajattelee? Hän jättää kuokkansa seinän vierustalle ja kiirehtii katsomaan. Näky, joka hänen silmiinsä aukeaa, ei ole kaunis. Joku mies on kadulla polvillaan. Hänen kasvonsa ovat veren tahrimat ja selkä on lähes muodoton. Mies on pudonnut polvilleen ilmeisesti harteillaan olevan lankun painon alla. Hänen voimansa ovat loppuneet.
Ympärillä häärivien sotilaiden huudot sekoittuvat naisten itkuun ja vaikerrukseen. Yht’ äkkiä mies nostaa päätään, raottaa turvonneita luomiaan ja sanoo lempeällä äänellä lähellään olevalle naiselle:  ”Älkää minua itkekö, vaan itkekää itseänne.”  Simon ei ymmärrä mitään tästä ihmeellisestä tapahtumasta. Hän on juuri kääntymäisillään poispäin, kun eräs sotilaista riuhtaisee hänet takaisin.  – Hei, sinä siinä! Tule tänne, sotilas karjaisee. Simon pakotetaan, miekkojen välkehtiessä hänen kasvojensa edessä, kantamaan tuon uupuneen ja verisen miehen taakkaa.
Hetki, jolloin hänen katseensa kohtasi tuon polvilleen pudonneen taakankantajan kanssa, piirtyi loppuelämäksi Simonin tajuntaan. Mikä lämpö! Mikä valo ja rauha! Kuka tämä oli ja minne tässä oltiin oikein menossa? Monet ajatukset risteilivät Simonin mielessä, hänen nostaessaan painavaa lankkua harteilleen. Pian selvisi, että hän kantaa Nasaretista kotoisin olevan kuolemaantuomitun miehen teloituspuuta. Mitä tämä mies on oikein tehnyt, Simon pohtii? Loivasti ylöspäin kohoava katu muuttuu vähitellen kiviseksi ja pölyiseksi poluksi.  Sotilaat tönivät kulkuetta eteenpäin yleisön jäädessä vähitellen taka-alalle.
Loppunäytelmä Pääkallopaikalla oli järisyttävä. Keskipäivällä taivas pimeni. Synkkää taivasta vasten näkyi kolme ristinmuotoista teloituspuuta. Keskimmäisellä oli tuo nasaretilainen, jonka taakankantajaksi hänet oli määrätty. Iltapäivällä tunnelma tiheni entisestään ja ilmaa halkoi nasaretilaisen vaikertava huuto: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?”
Tänään minä ja monet muut kristityt tiedämme, miksi tuo nasaretilainen Jeesus Kristus tuomittiin kuolemaan. Jesaja kirjoittaa: ”Rangaistus oli hänen päällään, jotta meillä olisi rauha.” Jeesus itse kiteyttää asian näin: ”Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäviensä puolesta.”  Joko sinä olet saanut vastaanottaa hänen antaman rauhan ja rakkauden?
[Simon kyreneläisestä, peltotöistä palaavasta ristinkantajasta, kerrotaan evankeliumeissa.]

Veli-Matti Köykkä
johtava pastori Lapuan Helluntaiseurakunta