Titanic 1912, Höyrylaiva Kuru 1929, Auschwitz-Birkenau 1943, Karjalan kannas 1944, Lapuan Patruunatehdas 1976, World Trade Center 2001, Kauhajoki 2008, Korona-pandemia 2020. Koko kansakuntaa tai maailmaa koskettavat katastrofit nostavat ihmismieliin monia kysymyksiä. Päällimmäisenä on ehkä hämmennys siitä, mitä on oikein tapahtunut. Sitten mieleen vyöryvät tummat pilvet: suru, epätoivo, pelko ja jopa viha. Jostain syystä ihmisellä on luontainen taipumus myös pohtia, että olikohan joku onnettomuuteen joutuneista jollain tapaa syyllinen. Jumalallinen tasapaino, sekä viisaus näihin kysymyksiin, tarjotaan meille seuraavassa.
Eräänä päivänä Jeesukselle tultiin kertomaan, että maaherra Pilatus oli tappanut muutamia juutalaisia sekä sekoittanut heidän verensä Jerusalemin temppelissä uhrattavien uhrieläinten vereen. Näin Pilatus osoitti julmaa mielivaltaa häväisten samalla juutalaisten pyhiä tapoja. Jeesuksen vastaus vie meidät totiselle paikalle. Hän kysyy: ”Luuletteko että nämä surmatut galilealaiset olivat syntisempiä kuin kaikki muut galilealaiset, koska he saivat näin kärsiä?” Kansa oli hiljaa. Vastausta ei kuulunut, joten Jeesus jatkaa: ”Minä sanon teille: Eivät suinkaan! Mutta ellette käänny, samoin te kaikki tuhoudutte.” Huh! Nyt oli kuulijoilla kuumat paikat. Mitä tämä nasaretilainen opettaja oikein tarkoittaa? Ja Jeesus jatkaa: ”Entä ne 18, jotka saivat surmansa kun torni Siloassa kaatui heidän päälleen? Luuletteko, että he olivat syyllisempiä kuin kaikki muut ihmiset, jotka asuvat Jerusalemissa?” Jälleen kansa on hiljaa. Joku kääntää jo selkäänsä lähteäkseen pois, mutta jää silti kuuntelemaan. Jeesus jatkaa: ”Minä sanon teille: eivät suinkaan! Mutta ellette käänny, samoin te kaikki tuhoudutte.” (Luuk 13:1-5)
Tällä opetuksellaan Jeesus kumosi ajatuksen, jonka mukaan onnettomuudet olisivat Jumalan tuomioita pahoille ihmisille, eikä niistä selviäminen kerro ihmisen hyvyydestä. Jeesus teki yksinkertaisesti selväksi sen, että ihmiselle ei kuulu minkäänlainen tuomiovalta, vaan että olemme kaikki ’samalla viivalla’ ja tarvitsemme kipeästi Jumalan apua ja armoa. Alkava adventin aika muistuttaa jälleen meitä joulun ilosanomasta, että Herramme ja Vapahtajamme tuli maailmaan meitä auttamaan. Jeesus otti harteilleen rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha ja iankaikkinen elämä. Voi mikä riemu!
Veli-Matti Köykkä
johtava pastori
Lapuan helluntaiseurakunta
Artikkeli julkaistu Lapuan Sanomissa 25.11.21 *Viikon varrella*
