Kaikilla meillä on elämässä monenlaisia vaiheita. Meillä on tällä hetkellä meneillään vaihe, joka vaatii sopeutumista ”tyhjenevään pesään” ja siihen että kaksi meidän ”tirpuusista” opettelee käyttämään omia siipiään kaukana meistä. Niin kaukana, että jos jotain yllättävää tapahtuu, äiti tai isä ei aivan heti pääse avuksi. Näin kävi muutama kuukausi sitten.
Molemmat västäräkit kohtasivat yllättäviä terveydellisiä haasteita, ja toinen heistä joutui myös sairaalaan muutamaksi vuorokaudeksi. Monenlaiset vaikeudet tuntuivat kasaantuvan perheemme ylle. Aloin heti valmistautua Suomeen lähtöön, mutta oma viisumiprosessini oli kesken ja lähtö viivästyi. Tuolloin tajusin että nyt kysytään luottamusta. Ei mihinkään epämääräiseen elämän kantavuuteen, vaan Kaikkivaltiaaseen Jumalaan, joka on meidät luonut ja tuntee meidät kaikki läpikotaisin.
Sain tilaisuuden kasvattaa ja harjoitella Jumalaan luottamista aidoissa olosuhteissa; Silloin kun omat voimat ovat ahtaalla ja vaikuttamisen mahdollisuudet hyvin pienet, ja taivaastakaan ei tunnu tulevan juuri minkäänlaista elonmerkkiä.
Jumalaan luottaminen taitaa ollakin yksi haastavimmista asioista uskonelämässä. Ainakin itselleni on ollut.
Miksi se on sitten niin vaikeaa? Yksi syy saattaa olla se, että siinä kajotaan meidän ylpeän ja itsekeskeisen luontomme ytimeen, itsemääräämisoikeuteen. Meidän pitäisi vapaaehtoisesti heittäytyä tyhjyyden päälle ja tarrautua köyteen, jonka toista päätä emme luonnollisilla egon silmillämme näe, ja luottaa siihen että toinen pää on jossain kiinni ja kestää meidän painomme. Heittäytyä jonkun toisen varaan. Ei ole helppo tehtävä, ainakaan luonnolliselle Aadamillemme ja Eevallemme. ”Vanaha Aatu”, kuten mumma tapasi sanoa, laittaa vastaan.
”Maailmalla” eläessämme ja paljon matkustaessamme on ollut aikaisemminkin tilaisuuksia harjoitella luottamista. Usein olen siinä surkeasti epäonnistunut. Mutta Jumala ei kuitenkaan ole koskaan epäonnistunut meidän suojelemisessamme, huolimatta siitä että olen hätäillyt ja unohtanut luottaa ja levätä. Olemme todenneet että emme varmasti edes tiedä kuinka monesta vaarasta meidät on varjeltu. Hänen kaikkivaltiutensa ei ole kiinni siitä, kykenemmekö luottamaan riittävästi. Kuitenkin kun ” Emme ole mistään huolissamme, vaan kaikessa saatamme pyyntömme rukoillen ja anoen kiitoksen kanssa Jumalan tietoon, niin Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelee meidän sydämemme ja ajatuksemme Kristuksessa Jeesuksessa.”
Olkoon haasteesi tai vaikeutesi mikä tahansa, tai vaikka elämäsi ihan seesteistä, toivon että saisit tästä rohkaisua luottaa Häneen kaikessa. Ei siksi että minä olisin tässä jotenkin onnistunut, vaan siksi että Hän on luvannut pitää huolta rakkaista lapsistaan.
Siunauksin
A-M
