Tarinaksi kirjoitettu elämä

Tarinaksi_kirjoitettu_elama

Tarinaksi kirjoitettu elämä

Olen kuullut vuosien varrella hyvin monenlaisia tarinoita ihmisten elämästä. Pidän tarinoiden kuuntelemisesta, koska niistä voi oppia aina jotakin. Joskus ihmisten tarinat ovat naurattaneet, toisinaan jonkun tarina on saanut liikuttumaan. Olen tuntenut monenlaisia tunteita elämäntarinoiden äärellä; iloa, surua, vihaa, häpeää, kateutta jne. 

En usko, että ihminen voi päättää täysin itse, minkälainen tarina omasta elämästä tulee. Jumala on antanut meille vapaan tahdon ja saamme tehdä omia valintoja. Minun tarinaani aloitettiin kirjoittamaan kuitenkin jo ennen kuin synnyin. Tulin osaksi äitini ja isäni tarinaa. Minulta ei kysytty, minkälaiseen tarinaan haluan lähteä mukaan. Elämäntarinaani laitettiin suuri joukko asioita, jotka vaikuttivat merkittävästi elämäni suuntaan.

Ennen kuin olin syntynyt osaksi äitini ja isäni tarinaa, olin Jumalan suunnitelmissa. ”Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. Minä ole saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.” (Psalmi 139: 13-16).

On suurta Jumalan armoa, että olen saanut elämääni sellaiset lähtökohdat, että olen pystynyt tekemään viisaita valintoja, jotka ovat tuoneet elämääni monenlaisia hyviä asioita. Lopputulos voisi olla myös hyvin erilainen, jos elämääni olisi kuulunut paljon isoja menetyksiä ja vaikeuksia. Loppujen lopuksi ei ole sellaista syntiä, jota en voisi itsekin tehdä tietynlaisessa elämäntarinassa.

Jonossa vai rivissä

Raamattu puhuu paljon toisten ihmisten arvostamisesta ja kunnioittamisesta. Elämä on Jumalan antama kallisarvoinen lahja ja meidän pitäisi nähdä jokainen ihminen arvokkaana Jumalan luomistyönä. Apostoli Paavali kehottaa jopa kilpailemaan toinen toistemme kunnioittamisessa (Room. 12:10). Toisen ihmisen aito ja vilpitön arvostaminen on loppujen lopuksi aika haastava tehtävä. 

Todellisesta lähimmäisen arvostamisesta kertoo paljon se, asetammeko ihmiset mielessämme jonoihin vai riveihin. Arvostelijat asettavat ihmiset jonoihin. Arvostelijat sijoittavat myös itsensä johonkin kohtaan jonossa. Ihmiset voi asetella paremmuusjärjestykseen monellakin eri perusteella. Usein omat mielipiteet ja arvioinnit liittyvät toisten elämän näkyviin osa-alueisiin kuten ulkonäköön, koulutukseen, varallisuuteen ja esimerkilliseen elämäntyyliin. 

Rinnallakulkijat asettavat ihmiset riveihin. Silloin kukaan ei ole edessä tai takana. Rivissä on turvallista ottaa vieressä seisovan kädestä kiinni. Rivissä voimme myös kantaa vieruskaveria ja kulkea eteenpäin yhdessä. Voimme työmme puolesta johtaa ihmisiä, toimia heille ohjaajina tai neuvonantajina. Voimme seistä toisten edessä ja sanoa, mitä tehdään. Jumalan edessä olemme kuitenkin samalla viivalla rivissä. Vierelläni oleva ihminen voi edustaa hyvinkin erilaista elämäntyyliä ja arvomaailmaa kuin minä itse.

Jumala on tarkoittanut, että olemme rinnallakulkijoita ja asetumme toisten ihmisten vierelle. Lähimmäisenrakkaus on rinnalla kulkemista sekä toisten kantamista, tukemista ja palvelemista. Raamatussa kerrotaan, että jokainen ihminen on Jumalan kuva, ainutlaatuinen ja korvaamaton. Jokaisen ihmisen tarina ansaitsisi tulla kirjoitetuksi. Niin arvokas on jokaisen elämä.

Johanna

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on whatsapp
WhatsApp
Share on email
Email
Share on print
Print