Niilo Yli-Vainio

Niilo Yli-Vainio oli yksi tunnetuimpia helluntaiherästyksen saarnaajia ja todellinen Jumalan mies. Vaiheita hänen elämästään on koonnut Heikki Tervasmäki.

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/yli-vainio_kaatoi_ja_paransi_15446.html#media=15451

Jumalan Voima tuli ja kaatoi

Lapualta 33 vuotta sitten alkanut saarnaaja Niilo Yli-Vainion toiminta synnytti uuden vaiheen Suomen kristillisessä kentässä. Se kosketti lähes joka kirkkokuntaa. Vuosikymmeniä jatkunut seesteisyyden aika oli ohitse. Vihdoinkin Suomessa oli hengen mies, josta kirjoitettiin runsaasti eri lehdissä. Hän kuului myös radiossa ja näkyi televisiossa.

Yli-Vainion kokouksia leimasivat erikoisuuksina ihmisten kaatuminen, sairaiden puolesta rukoileminen ja ihmisten halu tulla uskoon.

”Uusi lapuanliike on syntynyt”, kirjoitti Ilta-Sanomat Yli-Vainiota käsitelleessä jutussaan. Mihin vain hän meni salit täyttyivät kuulijoista.

Pääpaikkana toimi Lapuan urheiluhalli, jonne joka tiistai kokoontui 1000-2000 kuulijaa. Yli-Vainion puheet helvetin tulesta olivat muuttuneet rakkauden julistamiseksi, haluksi voittaa ihmisiä enemmän ja enemmän Jumalalle.

Hengellinen maanvyöry

Kaatumisilmiöt Lapualla uusi elämä voittaa teemalla pidetyissä kokouksissa kesäkuussa vuonna 1977 aloittivat lopullisesti hengellisen maanvyöryn

Itse olin siinä ensimmäisessä kokouksessa, jossa ihmisiä kaatui. Tunnelma oli todella merkillinen. Koskaan ennemmin en ollut sellaista nähnyt. Niilo ojensi vain kätensä ja isot miehet, naiset, vanhukset ja lapset kaatuivat maahan. Silloin puhuttiin, että keikahti kuin pumpuliin, niin pehmeää se oli. Kaatumisilmiötä tutkittiin paljon, eikä sille löydetty muuta selitystä kuin Jumalan Voiman ilmestyminen.

Puhujamatkalla Yhdysvalloissa Yli-Vainiosta tehtiin ilmoitus poliisille. Salaisen palvelun miehiä tutki kokouksissa mahdollista laittomuutta. Mitään sellaista ei löytynyt.

Piispa ja Niilo kohtaavat

Epäilemättä kiinnostavimpia tapahtumia oli piispa Yrjö Sariolan ja Niilo Yli-Vainion kohtaaminen yhteiskristillisessä illassa 28.9.1979 Lapuan urheiluhallissa.

Muistan kuinka hiki virtasi kuumassa salissa. Kaikki kuulijat eivät olleet mahtuneet sisälle. Itse seurasin tilannetta puhujalavalta, kuorosta. Paikalle oli uskaltautunut ihmisiä lähes kaikista herätysliikkeistä. Tunnelma oli jännittynyt. Repisikö ilta auki jälleen kaikki oppiriidat ja erot vai yhdistäisikö se uskovia?

Piispa Sariola aloitti puheensa ehkä pahimmalla tavalla. Hän selitti luterilaisen lapsikasteopin. Jännitys kohosi. Miten seuraavana puhuva babtistisaarnaaja Olavi Eskola reagoisi? Koska babtisti nimikin merkitsee kastajaa, hänen puheensa käsitteli uskovien kastetta hyvin voimakkaasti. Oli heitetty kaksi eriävää oppinäkemystä. Tunnelma kiristyi. Miten Yli-Vainio suhtautuisi tilanteeseen loppupuheessaan?

Asettuisiko hän toisen puhujan puolelle toista vastaan? Jos niin kävisi, riita olisi valmis ja osa kuulijoista marssisi pihalle.

Kaikkien katseet nauliutuivat Yli-Vainioon, kun hän astui tyynesti puhujan paikalle. Aivan kuin hän olisi tullut rauhalliselta iltapäiväkävelyltä. Mutta kuulijat odottivat, kumpi kasteoppi on Yli-Vainion mielestä oikea.

Yli-Vainion ensimmäiset lauseet pudottivat pohjan kaikilta oppiriidoilta. Hän sanoi yksinkertaisesti, että hänellä on ollut viime aikoina niin kiire voittaa sieluja taivasten valtakuntaan, ettei hän ole ehtinyt kajota oppiasioihin.

Nämä lauseet putsasivat pöydän. Kuitenkin Yli-Vainio tiesi kuinka läheltä tuho liippasi. Päiväkirjassaan hän kirjoitti :” Herra otti voiton”. Näin se oli, kun päiväkirjan mukaan noin 3000 kuulijasta 40 teki uskonratkaisun ja 300 lensi maahan eli kaatui. Hän painotti aina, että ihmisen pelastuminen on tärkein asia.

Olutmarssissa Niilo jäi yksin

Yli-Vainio näki myös alkoholiongelman vievän kansan moraalin alas. Olutmarssi 13.9.1980 ei kuitenkaaan tuottanut sitä mitä Niilo odotti. Lähes 10000 ihmistä marssi senaatintorilta eduskuntatalolle. Jätettiin vetoomus keskioluen siirtämisestä pois maitokaupoista. Siinä taistelussa Niilo jäi tavallaan melko yksin. Kirkon johto ja piispat eivät lähteneet mukaan marssille. Eivätkä muidenkaan seurakuntien johtajat olleet niin näkyvästi mukana, ei edes helluntalaisten. Kaksi erikoisjunaa toi marssijoita Helsinkiin, lähinnä tavallisia ihmisiä, jotka olivat huolissaan viinan lisääntyvästä käytöstä. Nyt vuosikymmenien jälkeen voimme nähdä kuinka oikeassa Niilo oli.

Mistä Voima tuli?

Maailmakuulu saarnaaja Kathryn Kuhlman mainitsi kokoussarjassaan Jerusalemissa vuonna 1974, että samoja ihmeitä, joita hänen kokouksissaan tapahtui. (kaatuminen, parantuminen) alkaa pian tapahtua Suomessa, Norjassa, Länsi-Saksassa, Englannissa ja useissa muissa maissa. Yli-Vainio oli Jerusalemissa silloin, kun Kuhlman mainitsi tästä. Heti kun ihmeitä alkoi tapahtua Suomessa, hän muisti tämän ennustuksen.

Yli-Vainio itse piti herätyksen avaimena hellittämätöntä rukousta ja paastoamista. Pisimmillään hän paastosi 42, 38, ja 35 vuorokautta. Paastojen jälkeen hänen viitisentoista vuotta jatkunut päänsärky katosi.

Herätystä ei kuitenkaan tullut heti paastojen jälkeen. Pettymyksistä huolimatta rukoukset jatkuivat. Sairaana ja masentuneena hän lähti Australiaan joulukuussa 1976. Siellä hän sai kokea uudellen Jumalan kohtaamisen. Sen jälkeen saarnat muuttuivat tuomion julistamisesta pelastuksen ja armon julistamiseksi. Yliluonnollisia ihmeitä alkoi tapahtua. Palattuaan Suomeen Yli-Vainio oli muuttunut mies, joka oli valmis johdattamaan ihmisiä uuteen herätykseen. Hän valloitti yleisönsä puhumalla kuin parhaalle kaverilleen. Samalla hänellä oli mahtava karisma yleisöönsä. Siihen eivät muut saarnamiehet yltäneet helluntaissa, eikä muissakaan herätysliikkeissä

Niilo Yli-Vainon mottona oli, että niin kauan kun peukalo ja jäsenet liikkuvat, hän haluaa julistaa Jumalan sanaa. Toive toteutui. Saarnaaja menehtyi evankelioimismatkalla Espanjassa vuonna 1981.