Blogi


 

Mikä on elämässäsi ensimmäisellä sijalla?

Jimmy Huhtala | 8.2.2017 15.29

Veli-Matti Köykkä saarnasi viime sunnuntaina seurakuntamme ehtoollisjuhlassa siitä, miten Jeesuksen tulisi saada olla elämässämme aina ensimmäisellä sijalla, ja miten meillä tulisi olla ensirakkaus, johon kuuluvat oleellisesti myös ensimmäiset teot, joita Jeesus peräänkuuluttaa Ilmestyskirjassa Efeson seurakunnalta (Ilm. 2:1 – 7).


 

Siitä, mitä nuo ensimmäiset teot ovat, saamme jotain käsitystä lukiessamme Uutta testamenttia. Tahdon tänään haastaa sekä itseäni että teitä lukijoita pysähtymään näiden asioiden äärelle, ja vastaamaan kysymykseen: Kuka tai mikä on elämässäsi ensimmäisellä sijalla, ja miten se käytännössä ilmenee?

Apostolien teoissa kerrottujen tapahtumien aikaan evankeliumi levisi nopeasti ja laajalle. Luvussa 19 kerrotaan, miten Paavali aluksi puhui kolmen kuukauden ajan synagogassa, mutta kun kuulijat alkoivat puhua pahaa Herran tiestä, hän otti uskovat mukaansa ja lähti synagogasta. Seuraavat kaksi vuotta Paavali sai keskustella opetuslasten kanssa joka päivä Tyrannoksen koulussa, jonne juutalaisten ja käännynnäisten lisäksi myös pakanat olivat tervetulleita. Kaikki laajan maakunnan kaupungit saivat kuulla evankeliumin, jota julistettiin Efesosta käsin, ja Kolossan, Laodikean ja Hierapolin seurakunnat perustettiin todennäköisesti niiden kolmen vuoden aikana, jotka Paavali kaiken kaikkiaan Efesossa vietti. On jopa mahdollista, että kaikki Ilmestyskirjassa mainitut seitsemän seurakuntaa (Ilm. 2-3) perustettiin tuona aikana, ja vaikka Paavali itse pysyi Efesossa, hänen työtoverinsa kävivät myös naapurikaupungeissa. Efeson seurakunnan alkuvaiheiden ensirakkauteen ja siitä kumpuaviin ensimmäisiin tekoihin kuului siis hyvin oleellisesti into kertoa evankeliumia eteenpäin. En sano, ettei tänä päivänä julistettaisi evankeliumia, mutta haluan kysyä, mistä motiiveista me itse kukin sitä teemme – jos siis ylipäätään teemme? Onko takana rakkaus Kristukseen, vai kenties velvollisuus? Kun sydämessäni palaa ensirakkaus, en kysy palvelushintaa, enkä koe evankeliumin julistamista raskaana taakkana tai välttämättömänä velvollisuutena, vaan tahdon vilpittömästi kertoa kaikille, miten suuri on Jumalan rakkaus ihmiskuntaa kohtaan, ja miten Hän tahtoo pelastaa jokaisen ihmisen!

Samaisessa luvussa (Apt. 19) kerrotaan voimateoista ja niitä seuranneesta Jumalan pelosta ja uskoontuloista. Uskoon tulleet tunnustivat pahat tekonsa ja esimerkiksi taikuutta harjoittaneet kasasivat taikakirjansa kokoon ja polttivat tuon rahallisesti arvokkaankin kirjakasan kaikkien nähden. Tästä voimme nähdä toisen oleellisen piirteen ensirakkaudesta, ja se on voimakas pyhityselämä, puhdistautuminen ja Jumalalle erottautuminen. Kun sydämessäni vaikuttaa rakkaus Jumalaan, en enää tahdo vaalia elämässäni asioita, jotka loukkaavat Jumalaa tai vahingoittavat suhdettani Häneen. Olen valmis luopumaan kaikesta, joka ei kuulu kristityn elämään, enkä surkuttele edes sitä, vaikka pois laittamani asiat olisivat jollain mittapuulla arvokkaitakin. Paavalia lainaten, ”luen kaiken tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken ja pidän sen roskana, että voittaisin omakseni Kristuksen” (Fil. 3:8).

Paavalin kirjeestä Efesolaisille nousee esiin kolmas hyvin oleellinen ensirakkauden ilmentymistapa. Paavali oli kuullut, että Efeson uskovilla oli rakkaus ”kaikkia pyhiä kohtaan” (Ef. 1:15-16), eli syvä uskovien välinen yhteys ja keskinäinen rakkaus. Tämä oli tyypillistä (joskaan ei täydellistä) koko alkuseurakunnassa, jonka keskellä ”kaikki uskovat olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä” (Apt. 2:44). Kun minulla on rakkaus Kristukseen ja ymmärrän Hänen suuren rakkautensa minua kohtaan, rakastan myös jokaista Hänen ruumiinsa jäsentä – eli jokaista uskovaa. Jeesus itse muuten sanoi, että juuri tuo keskinäinen rakkaus on se, josta maailma tunnistaa meidät Hänen opetuslapsikseen (Joh. 13:35). Kun maailma seuraa minua ja suhdettani toisiin uskoviin, mitä se näkee?

Jeesus tahtoo meidän etsivän ”ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan” (Matt. 6:33). ”Ennen kaikkea”, eli ensimmäisenä ts. ennen mitään muuta. Käsi sydämelle, ovatko Jumalan ja hänen valtakuntansa asiat elämässäsi ennen mitään muuta, ensimmäisellä sijalla?

Meidän tulee viimeistään nyt alkaa antamaan ennen kaikkea ensimmäinen aikamme Jeesukselle. Kaikki muut resurssit saattavat elämässä välillä lisääntyäkin, mutta juuri aika on se, joka vähenee. Anna aikaasi rukoukselle, jossa hoidat rakkaussuhdettasi Jeesukseen niin, että rakkaus pysyy tuoreena, ja saa aikaan ”ensimmäisiä tekoja”, jotka perustuvat velvollisuuden sijaan ensisijaisesti rakkauteen. Anna aikaa Raamatulle, Jumalan Sanalle, joka tämän pahan ajan keskellä saa uudistaa mielemme ja pitää meidät oikealla tiellä. Anna sanan joskus myös nuhdella sinua ja ohjata jopa hylkäämään sellaista, joka ei kuulu uuteen elämään. Anna aikaa seurakuntayhteydelle, jossa saat yhdessä toisten uskovien kanssa kasvaa hengellisesti ja palvella Jumalaa. Anna aikaasi siihen, että ihmiset saavat kuulla evankeliumin Jeesuksesta, tulla hänen rakkautensa vaikutusalaan ja löytää paikkansa rakastavan seurakunnan keskellä.

Muista, että Jeesus ”on ennen kaikkea muuta, ja hänessä kaikki pysyy voimassa. Hän on ruumiin, seurakunnan, pää. Hän on alku, kuolleista nousseiden esikoinen, jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen”. (Kol. 1:17-18)

Annetaan hänen olla se, joka hän on – kaikessa ensimmäinen!

- Jimmy Huhtala -